Miksi kummassa mä olen lykännyt tämän blogin aloittamista pienen ikuisuuden? Tiedä sitä. Ehkä tänään on hyvä päivä alottaa. Alkuperäinen tarkoitukseni oli kertoa tarinaa omasta elämästäni, vaikeudesta elää ylipainoisena. Vuodatukseen rekisteröitymiseni jälkeen olen laihtunut jo huimat 14kg, mutta ehkä saatte seurata seuraavaa -20kg taipalettani. Elämäni ei muutenkaan ole ihan raiteillaan. Tapasin syksyllä miehen, johon minä onneton menin rakastumaan. Miehellä kuitenkin on pahoja ongelmia elämässään, joista en syksyllä vielä osannut aavistaa mitään. Asiat selvenivät, kun suhteemme eteni. Tällä hetkellä mies on hoidettavana huumeongelmastaan. Tämä on käytännössä ainoa paikka, jossa voin puhua asioista niinkun ne ovat. Asioiden oikeilla nimillä.

Olen siis parikymppinen tyttö, joka taistelee elämässä itsensä ja muiden ongelmien kanssa. Kirjoitan tätä lähinnä itselleni, jos joku tykkää lukea, lukekoot pois. Tällä hetkellä majailen äitini nurkissa, koska en tahdo olla yksin mieheni asunnossa, liikaa muistoja, ja kun päivittäin on muutenkin paha olla, niin miksi kiusata itseään enempää? Olen aina ollut sinut itseni kanssa, kunnes erosin entisestä miehestäni, jonka kanssa seurustelin reilut viisi vuotta. Hän lähes tuhosi itsetuntoni, minäni. Hän petti minua, useasti, valehteli ja aina jaksoin antaa anteeksi, ja uskoa että kaikki muuttuu paremmaksi. Paskat. Vihdoin uskalsin kasata itseni ja häipyä. Halusin kerätä kokemuksia, tavata miehiä, mutta kuka minusta olisi kiinnostunut, olinhan liian painava? En jaksanut välittää terveydestäni. Mutta myöhemmin olen tajunnut, kuinka hyvä olo on olla, hieman kevyempänä. Tästä tavoitteeni alkaakin. Olen lisännyt päivittäistä hyötyliikuntaa mahdollisimman paljon, olen tarkkailut syömisiäni ja jättänyt turhat herkut pois. Jos olen niin pienellä vaivalla onnistunut laihtumaan 14 kiloa, mitä vaadittaisiinkaan enään toiseen samanmoiseen? Se jää nähtäväksi. Tämän aamun painona siis 82,8kg.